Puutostilan oireet ovat yleensä epämääräisiä ja oikean diagnoosin tekeminen voi olla erityisen vaikeaa, jos puutos koskee useampaa ravintoainetta.

  • Vastustuskyky: vuotavat sieraimet tai silmät, toistuvat flunssat
  • Käyttäytyminen (hermostuneisuus, apaattisuus)
  • Huono karvanlaatu
  • Iho-ongelmat
  • Lihasongelmat
  • Hiekan tai lannan syönti
  • Kavioiden heikko laatu
  • Laihtuminen, ruokahalun heikentyminen

Puutokset voivat johtua monesta eri syystä, kuten:

  • Karkearehu sisältää liian vähän vitamiineja ja mineraaleja
  • Riittämätön väkirehujen ja/tai lisäravinteiden saanti
  • Hevosen paino tai liikunnan tehokkuus on arvioitu väärin ruokintaa suunnitellessa
  • Ravintoaineiden saannin tarve on väliaikaisesti kohonnut stressin, terveydentilan tai iän vuoksi
  • Ravinteiden saanti ei ole tasapainossa

Ihannetapauksessa ruokinnan suunnittelu lähtee liikkeelle heinäanalyysin pohjalta. Hevosen tärkein ruoka on karkearehu ja siksi heinän tulisi olla mahdollisimman hyvälaatuista ja ravinnerikasta. Heinän ravitsemuksellinen laatu kuitenkin vaihtee mm. korjausajankohdasta, maaperästä ja lannoituksesta riippuen. Heinän ja/tai laitumen lisäksi hevonen tarvitseekin aina kivennäisvalmisteita tai vaihtoehtoisesti täysrehua, mikä sisältää kaikki hevosen tarvitsemat kivennäisaineet.

Kivennäisruokinnan suhteen oleellista on riittävien määrien lisäksi kivennäisten oikeat keskinäiset suhteet, eikä yksittäisten kivennäisten liian pieni määrä ole välttämättä niistä aiheutuvien puutosoireiden syynä. On huomioitava, että liian vähäisen ravintoaineiden saannin lisäksi myös niiden pitoisuuksien väärä keskinäinen suhde aiheuttaa puutoksia. Lisäksi kivennäisaineiden imeytymisen tehokkuuteen vaikuttaa suoliston kunto. Suoliston epäsuotuisa happamuusaste, joka yleisesti on seurausta liian sokeri- tai tärkkelyspitoisesta ruokinnasta, voi häiritä koko ruoansulatusjärjestelmää ja sitä kautta ravintoaineiden imeytymistä. Jos hevonen syö kyseiselle yksilölle liian paljon tärkkelystä / sokereita sisältävää ravintoa, ei kaikki ehdi sulaa niiden ensisijaisessa imeytymispaikassaan ohutsuolessa. Tällöin sulamatta jääneet jatkavat matkaansa paksusuoleen, jossa suolistomikrobit pilkkovat ne muodostaen samalla suoliston pH:ta alentavaa maitohappoa. Kivennäisaineiden imeytyminen tapahtuu kalsiumin ja magnesiumin osalta ohutsuolessa ja fosfori, natrium, kloridi, kalium imeytyvät paksusuolessa.

Oletko kuullut tärkeästä kalsium-fosforisuhteesta? Liian paljon kalsiumia voi estää fosforin imeytymisen ja päinvastoin. Kalsium ja fosfori ovat määrällisesti eniten ruokavaliosta tarvittavia, toisistaan riippuvaisia luukudoksen ainesosia. Kalsiumin ja fosforin puutokset lisäävät varsojen kasvuhäiriöiden mahdollisuutta ja aikuisilla hevosilla luiden haurastumista. Kalsium on tärkeä lihasten, hermoston ja entsyymien toiminnalle ja fosfori energia-aineenvaihdunnalle. Ruokinnan Ca:P –suhde tulisi olla 1,2 – 1,8:1 riippuen hevosen iästä ja käyttötarkoituksesta. Siitostammat ja varsat tarvitsevat ruokinnastaan mahdollisimman korkean Ca:P suhteen, kun taas harrastehevosille suhdeluvuksi riittää matalampi Ca:P-suhde. D-vitamiini tehostaa kalsiumin imeytymistä ja imeytyminen on heikkoa, kun D-vitamiinista on puutetta. Hyvä kalsiumin lähde on esimerkiksi sinimailanen (Vitalbix Pure Lucerne+)  ja ruokintakalkki. Viljat ja vehnänleseet sen sijaan sisältävät runsaasti forforia.

Rautaa pidetään yleisesti tärkeimpänä hivenaineena kilpahevoselle. Raudalla on keskeinen merkitys hapen kuljetuksessa elimistössä. Tärkeydestä huolimatta hevosilla on oikeasti hyvin harvoin puutetta raudasta, sillä perusrehut (karkearehu, väkirehut) sisältävät sitä suhteellisen runsaasti. Rautaa on runsaasti maaperässä ja vedessä, joten raudan puute on todellisuudessa epätodennäköistä. Lisäksi hevosen elimistö kierrättää ja pidättää rautaa erittäin tehokkaasti. Alhaisten rauta-arvojen taustalta löytyykin usein jokin muu syy, kuten jonkin muun hivenaineen sopimaton saanti. Liiallinen rautavalmisteiden käyttö voi pahimmillaan aiheuttaa hevoselle rautamyrkytyksen, keuhkoverenvuodon tai maksavaurion. Niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa hevosella esiintyy raudan puutetta, syynä ei ole vähäinen saanti vaan raudan huono hyväksikäyttö. Esimerkiksi mahahaava tai suuri määrä loisia voi aiheuttaa raudan huonon imeytymisen. Ruokinnan sisältäessä liian paljon rautaa – magnesiumin, kuparin ja sinkin imeytyminen heikkenee.

Kupari osallistuu luiden ja ruston muodostumiseen sekä niiden aineenvaihduntaan. Lisäksi se osallistuu hemoglobiinin tuottamiseen. Raudan liikasaanti heikentää kuparin imeytymistä ja usein anemian taustalla onkin kuparin liian pieni saanti, suhteessa ruokinnan rautapitoisuuteen. Heinä sisältää yleisesti vain pieniä määriä kuparia, joten hevosen tulisi saada sitä kivennäisvalmisteiden kautta. Hivenaineista Sinkki vaikuttaa osaltaan kuparin imeytymiseen. Sinkin ja kuparin optimaalinen suhde imeytymisen kannalta on 4:1.

Hyvälaatuinen heinä kattaa suurimmalta osin hevosen sinkin tarpeen. Hevosen saadessa rehuissaan liikaa sinkkiä, se häiritsee raudan ja kuparin imeytymisen tehokkuutta. Sinkin puutos on hevosilla melko harvinainen. Klassinen oire mahdollisesta sinkinpuutteesta on häiriöt kavion kasvussa sekä karvapeitteen huonokuntoisuus.

Magnesiumilla on tärkeä merkitys lihasten ja monien entsyymien toiminnassa sekä hevosen aineenvaihdunnan toiminnassa. Hevonen tarvitsee magnesiumia lihasten supistumiseen ja hermoimpulssien välittämiseen. Tyypillisiä magnesiumin puutosoireita ovat hermosto-ongelmat, ruokahalun lasku ja lihasongelmat.  Keskimäärin 500kg kokoinen harrastehevonen tarvitsee 10-12 g magnesiumia päivässä. Kilpahevoset tarvitsevat enemmän, noin 15 – 20 g. Magnesiumia on erityisesti sinimailasessa (Vitalbix Pure Lucerne+), melassileikkeessä, melassissa ja kivennäisvalmisteissa (Vitalbix Daily Complete).

Natrium (Na), Kalium (K) & Kloori  (Cl) kuuluvat kalsiumin ja magnesiumin tavoin elektrolyytteihin, eli kivennäisaineisiin, joita hevonen menettää hikoilun yhteydessä. Puutokset aiheuttavat energiavajetta, väsymistä ja lihasongelmia (mm. lihaskramppeja). Suolakivi ja suola tai elektrolyyttivalmiste tulee olla osana jokaisen hevosen ruokintaa. Kuiva heinä, esikuivattu säilöheinä ja laidun ovat erinomaisia kaliumin lähteitä ja riittää yksinään täyttämään hevosen kaliumintarpeen. Hevonen saa kaliumia yleensä reilusti yli tarpeidensa karkearehusta. Kaliumin puutos on erittäin harvinaista.

Kalsium, Magnesium, Natrium, Kalium ja Kloori kuuluvat elektrolyytteihin, eli kivennäisaineisiin, joita hevonen menettää hikoilun yhteydessä.  Kalsiumin vähäinen saanti tai näiden väärä suhde voi aiheuttaa lihas- ja hermosto-ongelmia.

Kivennäistarpeeseen vaikuttavat muun ruokinnan ohella hevosen käyttöaste, koko, ikä ja suoliston kunto. Suositukset ovat korkeampia kuin hevosen varsinainen tarve, mikä johtuu siitä, ettei hevonen pysty imeyttämään täydellisesti kaikkia syömiään kivennäisaineita.

Hevosten kivennäissuositukset, g/pv

Elopainoluokka, kg 450 550 600
Ca P Mg Ca P Mg Ca P Mg
Urheilu-/vapaa-ajan (ja työ-) hevonen 
Levossa 18 13 7 22 16 8 24 17 9
Kevyt työ 27 16 9 33 20 10 36 22 12
Kohtalainen työ 32 19 10 38 23 13 42 25 14
Raskas työ 36 26 13 44 32 17 48 35 18
Kantava tamma, viimeiset 3 kk 35 23 10 42 28 12 45 30 13
Imettävä tamma, 1.- 3. imetyskuukausi 48 27 11 59 33 14 61 35 15
Vieroitettu varsa, 6 – 12 kk  30 20 5 36 24 5 40 27 7
1 – 3-vuotias
Ei valmennuksessa oleva 23 15 7 28 18 9 31 20 10
Valmennuksessa oleva (1,5-2 v) 34 22 10 40 27 12 45 30 14

Hevosten hiveainesuositukset, mg/pv (elopaino 500 kg)

Joutilas/kevyt työ Valmennus/työ Tiine ja imettävä tamma Vieroitettu varsa 7-12 kk
Rauta (Fe) 500 600 900 550
Kupari (Cu) 60 125 125 60
Sinkki (Zn) 500 600 600 300

Taulukot: Luke, ruokintasuositukset

Lähde: Feral Horse Care B.V.

Yleisiin ruokintasuosituksiin voit tutustua tarkemmin täältä.

Onko hevosellasi puutosoireita? Pyydä maksuton ruokintasuositus Vitalbixin tuotteilla.